Meditatiivisia neulanpistoja - kirjotut patalaput ja huoneentaulu

Viimeisen parin viikon ajan sormeni ovat olleet kovalla koetuksella.  Niistä melkein kaikki ovat joutuneet terävien neulanpistojen uhreiksi, epäonnekkaimmat montakin kertaa. Jokainen, joka joskus on erehtynyt tuikkaamaan neulalla kynnen alle, tietää kyllä tunteen. 

Kaikki sai alkunsa vanhasta vohvelikankaisesta keittiöpyyhkeestä, johon on painettu kuvia kukista ja erilaisista keittiövälineistä. Pyyhe oli itsessään melko hyväkuntoinen, mutta reunoilta rispaantunut. Sen lisäksi yhdessä kulmassa oli pesussa lähtemätön tumma tahra, joten ihan sellaisenaan sitä ei voinut ottaa käyttöön. Pyyhkeen hailakan pastelliset värit eivät sellaisenaan myöskään ole ihan minun makuuni, mutta olin kuitenkin jo pidemmän aikaa pohtinut, millaista uusiokäyttöä tuolle sinänsä ihan sievälle 60-luvun vohvelikangaspyyhkeelle voisi keksiä. Päädyin tekemään pyyhkeen keskiosasta kankaisen taulun, jonka pingotin niiteillä kiinni haltex-levyyn. Ala- ja yläreunoilta ylimääräisiksi jääneet kuvat kukista, kahvipannusta ja lasimaljasta päätyivät patalappuihin, joihin ideoin kuvia mukailevat tekstit "Saako olla kuppi kahvia?" ja "Maistuisiko makeinen?" Näin joskus joko televisiossa tai lehtiartikkelissa vilaukselta jonkin vastaavanlaisen tekstiilituotteen - olisikohan ollut juurikin keittiöpyyhe - jossa oli painettuna kotiapulaisen kuva ja vieraalle taikka isäntäväelle esitetty kohtelias kysymys kahvin tarjoilusta. Idea oli minusta todella kiva, ja ajattelin jo silloin, että käyttäisin sitä itsekin joskus. 

Patalaput on valmistettu vanhoista kankaista ja jokainen pisto on ommeltu käsin. Sisus on nukkeleikeissä käytetty vanha patja ja päällisen valkoinen kangas vanhaa lakanaa. Tiivistä, korkealaatuista, puhtaanvalkoista puuvillaa. En ole koskaan aikaisemmin ommellut patalappuja alusta loppuun asti käsin. Tekoprosessi oli luonnollisestikin hyvin hidas, mutta meditatiivinen ja koukuttava. En ole itse ollut kovin innostunut nykyään niin kovin suosituista, mindfulness-harjoituksiksi tarkoitetuista aikuisten värityskirjoista: en tahdo oikein pysyä valmiiksi annettujen rajojen sisäpuolella, vaan kynäni ja mieleni karkailevat kauemmas. Kirjominen toimii minulle kuitenkin samalla tavoin meditatiivisesti, sillä se vaatii keskittyneisyyttä ja kärsivällisyyttä, mutta on improvisoidumpaa. 

Patalappujen valmistuttua oli vielä intoa kirjoa, joten päätin tehdä itselleni ns. huoneentaulun, joka ajatuksena oli myös ollut mielessä jo pidemmän aikaa. Huoneentauluja pidettiin ennen vanhaan yleensä sängyn yläpuolella ja niissä oli usein kirjailtuna jokin uskonnollinen elämänohje tai mietelause. Minusta melko lailla samaa virkaa ajavat nykyään niin kovin suositut seinään liimattavat sisustustarrat "Home sweet home" -teksteineen taikka elämänfilosofiaa viestittävine lauseineen. Minä halusin perinteisen huoneentaulun, mutta hieman ironisella otteella. " What doesn´t kill you gives you a lot of unhealthy coping mechanisms and a really dark sense of humour" istuu minulle kuin nappi silmään. Kankaan kehystäminen on vielä suunnitelman asteella.