Blogini on ollut jo pidemmän aikaa kesätauolla, mutta
se ei tarkoita sitä, etteikö monenlaista käsityö-, askartelu- ja
sisustusprojektia olisi ollut työn alla – ja jopa tullut valmiiksikin. Jo
alkukesästä halusin maalata maustehyllyni kirkkaan keltaiseksi, koska muistin,
että maalia oli vielä edellisistä projekteista tallella. No, tuumasta toimeen –
vanhat lakkapinnat vaan hioin pois ja uutta maalia pintaan. Lopputuloksesta
taisin olla kuitenkin vähän liiankin iloinen, koska tein täydellisen
aloittelijan virheen, enkä malttanut odottaa maalin kuivumista kyllin kauan:
totta tosiaan, pinnasta tulee kosketuskuiva noin tunnissa, mutta se ei tarkoita
sitä, että kaikkia purkkeja ja purnukoita kannattaisi innolla asetella
paikalleen heti seuraavana päivänä. Maustepurkit ja oikeastaan kaikki hiemankin
painavammat esineet jättivät maalipintaan kohokuvioiset keltaiset rinkulat.
Harmillista, mutta omapa oli syyni, eikä mitään lopullista tai sellaista, jota
ei olisi voinut korjata, ollut tapahtunut. Niinpä sitten heinäkuussa, kun aikaa
lomailulle oli enemmän, maustehylly sai entistä ehomman rypsinkeltaisen
maalipinnan. Tällä kertaa maltoin keskittyä itse siveltimen käyttöönkin
enemmän, joten ainakin omasta mielestäni lopputulos oli aikaisempaa parempi.
Olen nyt sitä mieltä, että maustehylly on pienen keittokomeroni kaunistus
kaikkine hauskoine yksityiskohtineen; vanha englantilainen tarjotin, pieniä
kyproslaisia viinipulloja 70-luvulta, käsinmaalattu englantilainen teepannu
30-luvulta, mummin Pomona-kermakko, hauskat suola- ja pippurisirottimet sekä
pieni, hieman jo haalistunut, mutta kuitenkin hyvin sympaattinen maatuska. Ja
niin, on siellä hyllyssä sentään jonkin verran ihan mausteitakin :) .
Rypsinkeltaisen pinnan sai myös käsittelemättömästä
puusta valmistettu suodatinpaperiteline, joka jostain syystä oli unohtunut
pitkiksi ajoiksi askartelukaappini perukoille. Joitakin vuosia sitten maalasin
ja koristelin runsaastikin suodatinpaperitelineitä, pääasiassa lahjoiksi, mutta
omat paperini olen säilyttänyt näihin päiviin asti kaupan ankeassa
pahvipakkauksessa. Koristeluun käyttämieni vanhojen kahvimainosten
laserkopioita ei ollut jäljellä enää kovinkaan monta, mutta kuitenkin sen
verran, että sain niistä sommiteltua jonkinlaisen asetelman sekä telineen etu-
että takapuolelle. Käytännössä koko prosessin kulku lähtee siis liikkeelle
maalaamisesta ja maalin kuivumisesta, jonka jälkeen pintaan tuleva kuva tai
teksti liimataan sitä vasten. Decoupage-lakkatekniikasta poiketen näissä
siirtokuvissa itse valmista mallikuvaa ei tarvitse millään tavoin tärvellä;
riittää kun sen skannaa ja tulostaa lasertulostimella. Mikäli kuvassa on
tekstiä, se täytyy muistaa skannaamisen jälkeen kääntää peilikuvaksi, koska
painokuva tulee luonnollisestikin nurinpäin. Siirtokuvatekniikkaa varten
askarteluliikkeet myyvät ihan erityistä lakkaa, mutta itse käytin decoupagea,
joka toimi varsin hyvin sekin. En oikein keksi mitään syytä, miksi joku muukin
tavallinen liima ei kelpaisi, kunhan sen vain muistaa levittää tarkkaan ja
huolellisesti koko kuvapinnalle. Minun painokuvissani oli kahvimainoksia
50-luvulta; ajalta jolloin kahvin säännöstely oli juuri päättynyt.
Tekniikan hankaluutena voisin mainita tässäkin
lopputuloksessa näkyvän epätasaisuuden ja kuvapinnan repeilyn. Voi olla, että
omalla kohdallani kyse oli ihan silkasta malttamattomuudesta (valmis, puupintaan
liimalla kiinnitetty paperi raaputetaan seuraavana päivänä kostean sienen
avulla pois, jolloin pintaan tarttuu lähinnä vain musteen jättämä peilikuva
mallikuvasta) ja liian ronskeista otteista. Siirtokuvatekniikka ei ole siis
ihan hätähousujen laji, ja kannattanee varautua myös siihen, että lopputulos on
harvoin kovinkaan täydellinen. Omaan käyttööni suodatinpaperiteline kelpaa
kuitenkin vallan mainiosti ja piristää aamuisia kahvihetkiä pirteällä
keltaisuudellaan.
