Maatuskat heräävät talviunilta ja pukeutuvat kesämekkoihin

Kevät on heleiden, kirkkaiden ja hehkuvien värien sekä päivä kerrallaan lisääntyvän luonnonvalon aikaa. Kello on seitsemän illalla ja auringonlasku siivilöityy pehmeästi verhojen lävitse huoneeseen.  Ostin kierrätystekstiilitapahtumasta joitakin viikkoja sitten ison kassillisen iloisenkirjavia retrotekstiilejä: pöytäliinoja, vuodevaatteita, kangastilkkuja ja kaikenlaista muuta ihanaa uusiokäyttöön kelpaavaa. 

Iloiset kankaat kutkuttavat ja vievät mieltä moniin suuntiin, menneisyyden tarinoihin ja kesäiltoihin, mutta ensin oli aika pukea punaposkiset maatuskat keväisiin kuoseihin. Koristetyynyliina syntyi räväkästä puolukkakuvioisesta työtakista (esiliinaa vastaava, mutta myös takaosa on peittävä) ja siihen maatuska kierrätyskankaista ompelemalla ja kirjomalla. 

Pieni pehmomaatuska on kovin samanlainen kuin isompi versionsa, mutta on täytetty jo käytöstä poistetun tyynyn vanulla. Ajatus pieneen pehmomaatuskaan syntyi itse asiassa vasta eilen, kun olin  illalla yksin tilanteessa, jossa koin sosiaalista jännitystä ja pientä ahdistustakin. Toivoin, että laukussani olisi ollut jokin pieni pehmeä esine, jota pitää kädessä – jotain, joka antaisi tunteen siitä, että kaikki on ihan hyvin. Pehmeä maatuska on muodoltaan juuri tuollaiseen tarkoitukseen sopiva. Puristeltavaksi ”terapiamaatuskaksi” voisi varmasti myös tehdä erilaisilla materiaaleilla, kuten herneillä, riisillä ja kauralla, täytettäviä nukkeja.