Puuvillaisen pitsipäiväpeiton muodonmuutos

Sängyssäni oli vuosikausia opiskelujeni alkuaikoina hankittu punakirjava päiväpeitto, joka pientä haalistumista lukuun ottamatta oli ihan kiva ja käyttökelpoinen, mutta omaan vuoteeseeni hieman liian pieni. Olin katsellut uutta päiväpeittoa enemmän ja vähemmän aktiivisesti jo jonkin aikaa, mutta minusta perusmarkettien päiväpeitot ovat kaikki aika tylsiä, yleensä vielä melkoisen hintaviakin. 

Olin aina ajatellut, että pitsistä päiväpeittoa en koskaan hankkisi, vaikka esimerkiksi pienistä pitsiliinoista muuten pidänkin, ja mieluusti käytän pitsiä myös omien käsitöiden ja askartelujeni materiaaleina. Pitsinen päiväpeitto tuntui kuitenkin aina jotenkin "väärällä tavalla mummomaiselta", ei ollenkaan minulta - kunnes aloin katsella kahta iäkkäältä sukulaistädiltä meille kulkeutunutta pitsipeittoa uusin silmin. Peitot olivat hyväkuntoisia, lähes käyttämättömiä ja kooltaan parivuoteeseen sopivia. Aloin miettiä niitä lukemattomia tunteja, joita noiden peittojen virkkaamiseen oli käytetty. Toinen peitoista näytti minusta edelleen auttamattoman "mummomaiselta" ja rimpsuiselta, mutta toinen oli mielestäni varsin sievä, vaikkakin sellaisenaan luonnonvalkoisena minulle väärän värinen. Ajatus peiton värjäämisestä tuntui aluksi liki pyhäinhäväistykseltä kaunista käsityötä kohtaan, mutta arvelin, että luonnonvalkoisena sillä ei tulisi olemaan minkäänlaista käyttöä, ja että se jäisi vain turhaan kaapin perukoille unohduksiin. 

En ollut koskaan aikaisemmin värjännyt mitään tekstiiliväreillä, mutta koko homma hoitui helposti pyykinpesukoneessa ja oli odottamaani vähemmän sotkuista. Marketin pesuainehyllystä ostin pari pakettia tomaatinpunaista Nitor-tekstiiliväriä sekä värisuolaa, ja laitoin peiton väriaineen ja suolan kanssa koneeseen pyörimään. Kaiken kaikkiaan peitto imi sekä väriä että suolaa neljä paketillista, ja pakkauksesta löytyykin annosteluohjeet värjättävän materiaalin painon mukaan. Ohjeet ovat tietenkin aina viitteellisiä, ja minäkin värjäsin peittoa kolmeen eri otteeseen, jotta sain aikaiseksi toivotunlaisen, hehkuvanpunaisen lopputuloksen. Lopuksi pesin peiton vielä pesuaineen kanssa ylimääräisen värin irrottamiseksi.  

Nyt peitto näyttää minunlaiseltani, ja kaunis käsityö pääsee oikeuksiinsa sänkyni päällä. Puuvillainen pitsipeitto on mukavan raskas ja pysyy sängyssä hyvin paikallaan, ja on lisäksi paljon paremman kokoinen kuin vanha peitto. Aluspeitoksi hankin vielä Ikeasta yksinkertaisen mustan, ohuen peiton, jotta vuodevaatteiden kuviot eivät pilkistele aukoista lävitse. Olen lopputulokseen oikein tyytyväinen.