Vaaleaan
huiviin ja ruusukuvioiseen mekkoon pukeutunut puinen mummo seisoo hiljaa
kirjahyllyssäni ja hymyilee vienosti posket punoittaen. Kuten arvata saattaa,
mummon sisältä löytyy lisää toinen toistaan pienempiä kukkamekkoisia mummoja,
joista kaikista pienimmät eivät hymyile, vaan näyttävät pikemminkin
hämmästyneiltä tai säikähtäneiltä. Maatuskani tärkein tehtävä on vartioida
hedelmävatia, mutta toisinaan se pääsee paistattelemaan kynttilänvaloon
viereiselle radiopöydälle. Ehkä se vielä muistaa kesän, jolloin yritti hymyillä
minulle rohkaisevasti, vaikka minua ei silloin mikään hymyilyttänytkään.
Maatuska sai
kuitenkin aikaan jotain muuta. Puolisen vuotta myöhemmin se rohkaisi minua
kaivamaan kirjoituspöydän laatikosta esiin akvarellipaperit, guassivärit ja
vesiliukoiset puukynät. Se jopa innosti ostamaan lisää kyniä ja herätteli
vanhan innostuneen tunteen, joka syntyy silloin, kun upouuden kynäpakkauksen saa
kuoria muovikääreistään. Se hetki on jollain tavalla aina ollut juhlava.
Uusilla kynillä
alkoi pian syntyä nätteihin mekkoihin puettuja mummoja, joille siveltimet loihtivat
runsaat värit ja antoivat joillekin jopa ripauksen kullan kimallusta. Joukossa
on myös yksi, joka on vähän erilainen. Musta maatuska.
Aloin
kirjoittaa blogia, koska innostuin aika ajoin hyvinkin paljon erilaisista askartelu-
ja käsityöprojekteista. Valmiista töistä otan aina valokuvan, mutta usein on
tuntunut siltä, että niiden tekemistä ja valmistumista olisi mukavaa pohtia
enemmän sanallisestikin. Välillä ideoita tuntuu suorastaan pulppuavan siihen
tahtiin, että itse tekeminen jää vain ajatuksen asteelle, toisinaan taas ei
vain tunnu olevan oikea aika millekään luovalle toiminnalle. Joskus tekeminen
taas saattaa olla ainoastaan mekaanista yksinäisten hetkien täyttämistä, jonka pääasiallinen
tarkoitus on saada tyhjyyttä kumisevat päivät, hitaasti matelevat tunnit ja
minuutit kääntymään kohti iltaa.
Kaiken
kaikkiaan tekeminen on kuitenkin kivaa ja innostavaa. Ajatukset työn takana
eivät tietenkään synny tyhjästä, vaan koostuvat usein monistakin elementeistä.
Leikkimielisyys, lapsenomaisuus, retro, uusiokäyttö, vintage ja historian
läsnäolo ovat minun tekemiselleni ja olemiselleni avainsanoja, ja tästä syystä
en myöskään rajaa blogini sisältöä vain sellaisiin tuotoksiin, jotka olen
alusta lähtien tehnyt itse. Mustan maatuskan värikkäässä huoneessa on
maalausten, piirustusten ja käsitöiden lisäksi paljon kirpputorilöytöjä, aarteita
sukulaisten varastoista, vanhoja valokuvia ja aikakauslehtiä, postikortteja ja
kaikenlaista pientä tilpehööriä, jolle "jonakin päivänä voi olla jotain
käyttöä".
Ota kuppi
kahvia tai teetä ja istahda hetkeksi seuraani värikkääseen huoneeseen. Jos
viihdyt, olet lämpimästi tervetullut myös uudelleen.
Oi löysin tänne! Istun nyt alas 😊
VastaaPoista