Mieleeni on taas jostain syystä palaillut elokuva Sopeutumattomat (The Misfits) vuodelta 1961. Arthur Millerin käsikirjoitukseen perustuvan elokuvan ohjasi John Huston ja sen nimekkääseen näyttelijäkaartiin kuuluivat päärooleja esittäneet Marilyn Monroe, Clark Gable, Montgomery Clift ja Eli Wallach. United Artists –yhtiön tuottama Sopeutumattomat oli maineikkaan tekijäjoukon ansiosta suuren luokan ja kalliin budjetin elokuva, jonka tekoprosessin taltioimisesta valokuvin vastasivat Magnum Photos –yhtiön ammattilaiskuvaajat. Sopeutumattomat ei kuitenkaan ollut yleisömenestys, vaikka se saikin kriitikoilta kiitosta käsikirjoituksestaan ja roolisuorituksistaan.
Elokuvan tarina sijoittuu syntyajankohtansa nykyhetkeen, 1960-luvun taitteen Nevadaan. Vastikään eronnut nuori nainen Roslyn (Monroe) tapaa itseään huomattavasti vanhemman cowboyn Gayn (Clark Gable) ja tämän seurana olevan Guidon (Wallach) kapakassa, jonne on tullut ystävänsä Isabellen (Thelma Ritter) kanssa hukuttamaan avioeron aiheuttamaa surua. Nelikko lähtee viettämään iltaa maalle Guidon omistamaan taloon, joka on jäänyt keskeneräiseksi tämän vaimon kuoltua synnytykseen. Liialliseen alkoholinkäyttöön päättynyt ilta on alku Roslynin ja Gayn suhteelle, joka saa sinettinsä parin asettuessa asumaan Guidon puolivalmiiseen taloon kauas kaupungista. Gay ja Roslyn ovat epätavallinen pari: itsenäiseen ja karuun elämään kouliintunut ikääntyvä karjapaimen ja nuori, juuri avioeron kokenut kaunis kapakkalaulajatar ovat lähtöisin aivan eri maailmoista, mutta kokemukset särkyneistä ihmissuhteista ja hajonneista perheistä yhdistävät heitä. Siinä missä rikkonaisen lapsuuden elänyt Roslyn on käynyt läpi suhteita ja avioliiton, mutta ei kokenut rakkautta, lapsistaan vuosikausia erossa ollut Gay kokee epäonnistuneensa perheenisänä.
Guidon ja Isabellen saapuessa eräänä päivänä Roslynin ja Gayn luokse vierailulle, Gay ehdottaa matkaa erämaahan ottamaan kiinni vuoristossa eläviä villihevosia, mustangeja. Paikallisesta rodeosta he löytävät mukaansa kolmannen miehen, Gayn ystävän Percen (Clift), joka lupaa auttaa Gayta mustangien kanssa vastineeksi tämän maksamasta rodeon pääsymaksusta. Perce lentää rodeossa härän selästä ja saa pahan päävamman, mutta kieltäytyy lähtemästä sairaalaan. Herkkää Roslynia järkyttää rodeoratsastuksen julmuus, mutta hän tahtoo lähteä mukaan erämaahan katsomaan uljaiden villihevosten lassoamista.
Perce on varaton mies, sillä uuden isäpuolen astuttua kuvioihin hän on menettänyt isänsä testamenttaaman kotitilansa perimysoikeuden. Nuorena leskeksi jäänyt Guido puolestaan on toiminut sodassa pommikoneen lentäjänä ja omistaa edelleen pienen potkurikoneen. Cowboyna hän liitelee koneellaan halki vuoristoista maastoa ja säikyttelee kiväärin kanssa hevosia tarkoituksenaan ajaa ne laaksoon pyydystettäväksi. Näitä kolmea miestä – Gayta, Percea ja Guidoa – yhdistää karjapaimenen ammatti ja siihen liittyvä vapauden kaipuu. Heillä kaikilla on takanaan myös ihmissuhteiden jälkeen jättämiä traumoja, hylkäämisiä, eroja ja kuolemia.
Roslynin rooli on osittain epätyypillinen Marilyn Monroelle. Hän ei tässä uransa viimeiseksi jääneessä elokuvassa esitä iloista, naiivia ja seksuaalisella olemuksellaan miehiä puoleensavetävää neitosta, jollaisena oli tullut tunnetuksi lähes kaikissa aikaisemmissa filmeissään – ja josta epäilemättä oli myös tullut hänen tavaramerkkinsä. Sopeutumattomissa kaikki miehet näkevät Roslynin viehättävänä ja kauniina naisena, jolle niin Gay, Guido kuin Percekin vannovat rakkauttaan, mutta samalla myös Marilynin muille roolihenkilöille ominaisena seksisymbolina, joka vartalonmyötäiseen mekkoon pukeutuneena on otollinen seksuaalisen häirinnän kohde kapakassa juopotteleville miehille. Roslyn on marilynimaiseen tapaan myös tietyllä tavalla lapsenomainen ja viaton, mutta samalla äärimmäisen melankolinen ja hauras hahmo, jonka elämää leimaavat epätietoisuus, rakkaudettomuus ja irrallisuus. Gay ylistää Roslynin kauneutta, mutta ihmettelee tämän kasvoilta paistavaa surua ja onnettomuutta: ”…you´re the saddest girl I´ve ever met.” Arthur Miller kirjoitti Sopeutumattomien käsikirjoituksen olleessaan naimisissa Marilyn Monroen kanssa, ja epäilemättä kommentoi Roslynin traagisen, elämänsä tarkoitusta pohtivan hahmon kautta vaimonsa mainetta ”väärinymmärrettynä” seksisymbolina – vaikkakin samalla toistaen Marilyniin vankasti liitetyt ominaisuudet, naiiviuden ja haurauden. Näyttelijä itse ei tiettävästi kokenut Roslynin hahmoa omakseen, eikä pitänyt elokuvastakaan. Myös avioliitto Millerin kanssa kariutui Sopeutumattomien kuvausten aikana.
Elokuvan neljälle päähenkilölle – Roslynille, Gaylle, Percelle ja Guidolle – matka erämaahan on suuria odotuksia herättävä hetki. Vuoristossa laukkaava uljas lauma mustangeja edustaa miehille suurta itsenäisyyttä ja vapautta – vapautta, jonka cowboyt voivat paradoksaalisesti saavuttaa ainoastaan riistämällä vapauden näiltä luontokappaleilta. Miehet tietävät kyllä, että kaukana menneisyydessä ovat ne kultaiset ajat, jolloin ajettiin takaa satapäistä mustangien laumaa, mutta Roslynille totuus ei ole vielä valjennut. Mielikuvissaan uljaita ratsuja näkevä Roslyn järkyttyy Gayn tokaistessa hänelle, että villihevosia enää on tuskin viittätoistakaan, ja niistä loputkin päätyvät ennen pitkää purkitetuksi koiranruoaksi. Herkän Roslynin illuusio rikkoutuu samalla kun Gay joutuu kyynisesti toteamaan, ettei menneiden päivien loistoon – aikaan jolloin vapaat miehet ansaitsivat elantonsa kesyttämällä villejä hevosia – ollut enää paluuta. Oman elämänsä herruudesta kiinnipitämisessä on silti kysymys perusperiaatteista: vaikka miehet epäröivät, kannattaako muutaman hevosen tähden nähdä vaivaa, itsenäisen ja vapaan miehen tulee vastata tekemästään työstä ainoastaan itselleen. Hevosten varsin julman oloisesta kohtelusta takaa-ajoineen, lassoamisineen ja alistamisineen mielenrauhansa menettänyt Roslyn raivoaa Gaylle ja tarjoutuu lunastamaan itse hevoset, mikäli ne eivät vain päätyisi kovaan kohtaloonsa. Gay loukkaantuu Roslynin pyynnöstä, mutta päätyy lopulta päästämään mustangit vapaaksi, vaikka toiset miehet eivät tekoa voikaan hyväksyä. Palkkatyötä alati halveksuva Guido huutaa katkerana Gaylle, että hänen puolestaan tämä voi mennä vaikka huoltoasemalle muita palvelemaan.
Elokuvan loppu on näennäisen onnellinen, mutta samalla jättää avoimeksi monia kysymyksiä. Piercen ja Guidon taakseen jättänyt pariskunta lähtee ajamaan erämaan yöhön ja Roslyn ilmaisee suhtautuvansa myönteisesti Gayn aikaisemmin esittämään toiveeseen yhteisen lapsen hankkimisesta. Roslynin pohtiessa sitä, miten he löytäisivät oikean tien takaisin keskellä erämaan pimeyttä, Gay osoittaa hymyilleen yötaivaalla loistavaa tähteä ja lupaa sen johdattavan heidät kotiin.
Sopeutumattomat on aihepiiriltään lännenelokuva, mutta ei kovin tavanomainen sellainen. Siinä missä niin sanotusti perinteisiksi miellettyjen westernien karjapaimenissa yhdistyvät miehinen voima, kunnia ja sankaruus, edustavat Gay, Pierce ja Guido vain ihanteiden rippeitä. Elokuva ei viittaa myyttiseen menneisyyteen, jota värittävät villin lännen sankaritarinat, vaan sijoittumalla oman syntyajankohtansa nykyhetkeen se kuvaa tietynlaista cowboy-tradition ja elinkeinojen väistämätöntä murrosta, vaikka mustangeja toki käytettiin elokuvassa myös symbolisesti. Villihevoset olivat sukupuuton partaalla – ja eläimiltä riistetty vapaus näytti koituneen myös vapautta janoavien miesten kohtaloksi. Jokaisella miehistä on takanaan elämää varjostavia tragedioita ja henkilökohtaisia ongelmia, minkä vuoksi he näyttäytyvät kaikkinensa haavoittuneessa valossa, ilman häivähdystäkään sankaruudesta.
Sopeutumattomat jäi historiankirjoihin kalliin budjetin elokuvana, jonka tuotantoprosessia leimasivat lukuisat vaikeudet aina kuvausolosuhteista tekijöiden keskinäisiin ja henkilökohtaisiin ongelmiin. Nevadaa piinanneen helteen ohella kuvauksia varjostivat John Hustonin uhkapelaaminen ja alkoholismi sekä tuotantotiimin tulehtuneet välit lääkeriippuvuuteen yhä pahemmin uppoavaan ja kuvauksista tuntikausia myöhästelevään Marilyniin. Sopeutumattomat jäi sekä Marilyn Monroen että Clark Gablen viimeiseksi elokuvaksi: Gable menehtyi sydänkohtaukseen vain kymmenen päivää kuvausten päättymisen jälkeen, ja Marilyn puolitoista vuotta myöhemmin lääkkeiden yliannostukseen. Gable ja Monroe saivat kuitenkin roolisuorituksistaan kiitosta kriitikoilta, ja näihin kehuihin on katsojanakin helppo yhtyä. Pääosanesittäjät onnistuvat luomaan uskottavuutta Millerin hahmoihin, joissa jo sinänsä on paljon syvyyttä. Vaikka melankolista elokuvaa on monesti luonnehdittu hajanaiseksi ja epäonnistuneeksi monien kuvauksiin vaikuttaneiden ristiriitojen ja vaikeuksien vuoksi, en sitä itse pystyisi elokuvaa katsomalla tulkitsemaan.
Vuonna 2001 valmistuneessa dokumentissa Making The Misfits Arthur Miller kertoo elokuvan käsittelevän ennen kaikkea ihmissuhteita ja sitoutumisen ongelmaa. Vieläkin laajemmin ymmärrettynä kertomuksen teemat nivoutuvat mielestäni irrallisuuden tunteeseen ja yksilöiden kyvyttömyyteen sopeutua tilanteisiin, jotka eivät aina ole omista valinnoista riippuvaisia. Sopeutumattomat heittää ilmaan monia vastauksia vaille jääviä kysymyksiä onnellisuudesta, vapaudesta ja rakkaudesta – kysymyksiä, joihin kenties suurimman osan katsojistakin on mahdollista samaistua. Gayn ja Roslynin suhde on ailahteleva ja riitaisa, mutta samalla onnellinen, eteenpäin suuntautuva ja toiveikas. Lopussa vain hetkeä vihaisten tunteenpurkausten jälkeen pari istuu autossa matkalla kotiin, yötaivaalla tuikkivan tähden johdattamana matkalla kohti parempaa huomista. Hetki on onnellinen, mutta jättää ratkaisuun avoimeksi: Gay ja Roslyn ovat matkalla onneen, mutta pääsevätkö he perille? Ja onko onni ylipäätään mitään sellaista, minkä voi lopullisesti saavuttaa, vai onko se vain pieniä pirstaleisia, katoavia hetkiä?
